perjantai 19. kesäkuuta 2015

Kesäsää

Koska näin juhannuksena sataa ja sääennustusten mukaan loppukesä ei välttämättäkään hymyile, herää ajatus: "Apua, saappaissa ja sadetakissa viettäisinkö pitkää lomaani? 

Yhä yksi työviikko jäljellä, joten pilvet ja tuulet ehtivät vaihdella  a:sta ö:hön ja ehdin myös ajatuksissani palata usean kerran viime kesäloman kuumiin tunteisiin. Muistan miten aikaisin aamuisin ja myöhään illalla tein puutarhatöitä ennen kuin aurinko pakotti sisätiloihin, puolipimeään asuntoon, jossa verhot pysyivät tiukasti kiinni. Silloin ajattelin, että jos tämä helle jatkuu, edessä on monelle raskas työvuosi, koska ei ehdi levätä ja rentoutua kunnolla kuumuuden takia. 






Muistan, että alennusmyynnit menivät huomioimatta ohi, koska en jaksanut keskustaan asti kovassa helteessä. Muistan myös ulkomaanmatkan viime elokuussa. Viljandissa oli vielä kuumempaa kuin Suomessa, jopa 36 astetta päivisin. Joimme pullotettua vettä kuin hulluja kuumassa hotellihuoneessamme. Pienen hotellin kellarissa oli ihana, pieni uima-allas, jossa kävin viilentelemässä jokaisen kävelyretken jälkeen.

Mikäli olisi valinnanvara - millaista lomasäätä toivoisin - sadetta vai auringonpaistetta? En tiedä. Molemmissa on hyvät puolensa. Sekä että olisi paras vaihtoehto. Uskon silti, että ehtisin kokea enemmän, levätä paremmin kylmässä, sateisessa säässä kuin liian kuumassa. Vaikka tietysti kaipaisin shortseja ja ihania uintiretkiä. 

Viime viikonloppuna tuli taas seurattua suoralähetyksessä hienoston viettämiä juhlahetkiä, kun komea prinssi meni naimisiin ja Ruotsi sai kauniin prinsessan. Uusia kuninkaallisia ilmestyy nykyisin melkein liukuhihnalla. Lauantaina prinsessa ja maanantaina prinssi.

Kaarle Kustaan  (miksi muuten käännetään etunimet?) hovissa avioliittoboomi taitaa kuitenkin olla ohi tällä erää. Kaikki kolme lasta on viettänyt häitään. Lapsenlapsia silti tulossa lähivuosina.

Ihailtuani hetken televisiokameran näyttämiä kauniita naisia upeissa mekoissaan ja komeita miehiä tyylikkäissä puvuissaan tuli mieleen, että tämä on todennäköisesti ainoa tapa monelle katsojalle saada kutsu  hienoon juhlaan ja päästä ihailemaan pukuloistoa.

Eräät toimittajat kritisoivat kuninkaallista ylellisyyttä, väittävät niiden kuuluvan menneisyyden vuosisatoihin ja jyrkästi sotivan tasa-arvoisuutta vastaan. He ovat varmasti oikeassa, mutten itse halua tuomita tällaisia juhlahetkiä, jotka tuovat iloa ja vaihtelua monen ihmisen arkipäivään.

Lisäksi upeat häät sekä  suloiset vauvat ja pikkulapset auttavat parantamaan Ruotsin kuningashuoneen mainetta, joka vain muutama vuosi sitten koki kovan kolauksen kuninkaan seksiseikkailujen takia.

Kuumat kesät, viileät kesät - onnelliset vuodet, surulliset vuodet. Rikkaat kuin köyhätkin kokevat saman elämänpolullaan. Käyrä suuntautuu välillä ylöspäin, välillä alaspäin. Tällä hetkellä tuntuu kuin itse olisin lähestymässä aallonpohjaa, koska harva se päivä tavaroita menee rikki, uusia ongelmia syntyy tasaan tahtiin melkein kuin tilauksesta ja lapset hermostuvat minuun vuorotellen. Tulee mieleen kuningatar Elizabethin ikimuistoisia sanoja, kun hän puhui kauhun vuodesta, vaikkei  tilanne ollenkaan ole yhtä paha. Linna ei ole palanut eivätkä lapset eronneet. 


- 1992 is not a year on which I shall look back with undiluted pleasure. In the words of one of my more sympathetic correspondents, it has turned out to be an Annus Horribilis.